Vuorokausi

Vuorokausi jakaantuu osiin ja jokaisella osalla on oma luonteensa. Vuorokauden visuaalisessa osassa on sanataiteen puolelta tarkasteltuna melkoisesti tautofoniaa, joka taas on visuaalisesti hyvinkin kiinnostavaa ja rytmillisesti tärkeää. Aikakäsitettä tutkiessani lähdin liikkeelle tästä teoksesta ja huomasin, että kaikki aika voidaan jakaa osiin ja ymmärsin, että voin jakaa kaiken ajan osiin myös visuaalisesti.

Sanataiteen kautta esitettynä vuorokausi (24 h) on kauniimpi kuin numeroina esitettynä. Teoksen väritys on vuorokauden rytmiä hakeva ja se, että tein teoksen vuoden pimeimpänä aikana ei yhtään helpottanut vuorokauden värien hakemista; tummia vedoksia tuli aluksi liikaa. Päivän valo kulkee läpi teoksen ja luo tunnelman turvallisuudesta, käsitteellisestä ajasta, joka on näkyvää. Yllä oleva sanalitania on myös eräänlainen ikiliikkujamalli, sillä sehän jatkuu samanlaisena aina uudestaan ja uudestaan, alariviltä pompataan aina yöunien jälkeen uuteen aamuun.