Vuosisata – Pitkä historia

Sata vuotta on pitkä aika kun jokaista vuotta tarkastellaan erikseen. Vuosisataan mahtuu paljon historiallisia tapahtumia, mutta jo yksi vuosi voi sisältää yhden henkilön omassa elämänkerrassa sekä surua että onnellisuutta, syntymää ja kuolemaa, kasvamista ja luopumista. Kun jokainen vuosiluku nostetaan esiin yksittäin, tulee helpommin ymmärretyksi miten paljon elämään sadan vuoden ajanjaksolla voi kätkeytyä.

Suomen vanhin henkilö täytti teosta tehdessäni 111 vuotta eli hän on elänyt pidempään kuin teoksen sisältämät vuosiluvut mittaavat aikaa.

Samaan aikaan, kun tein teosta vietettiin myös toisen maailman sodan keskitysleirien uhrien vapautuksen muistopäivää ja numerosarjat muistuttivat minua myös tatuoiduista numerosarjoista vankien käsissä. Nuo merkit ovat heillä aina mukana muistona menetetyistä vuosista.

Teos voi olla katsojalleen samanaikaisesti sekä hyvin henkilökohtainen että yleinen, riippuu katsomistavasta ja siitä kuinka teosta lähestyy ja alkaa purkaa sitä.

Itse kävin sitä tehdessäni läpi lapsuuteni ja nuoruuteni, kouluvuodet ja muutot, sekä vakiintumisen ajan ja avioliiton solmimisen päivän että lasteni syntymät ja isäni kuoleman.

Pitkä historia on tällä hetkellä rajattu ja se päättyy toistaiseksi tähän kuluvaan vuoteen, mutta kuten aikakin jatkuu, on teoksenkin mahdollisuus seurata aikaa tästä eteenpäin ja voi olla että ensi vuonna siihen ilmestyy uusi vuosiluku ja uusi, niin kauan kun minun kelloni käy. Tai sitten ei.