Luonnon kuolema tapahtuu syksyisin silmiemme alla, kasvien kaunis väriskaala kulkee ohitsemme päivien nauhana kunnes lumi tulee ja peittää kaikki alleen uneen. Vuodenajoista syksy on hiljaisin ja raskain, silloin hyvästellään kesä ja odotetaan seuraavaa vuotta ja sen tuomaa lupausta uudesta keväästä kun unesta herätään jälleen.

Kun kasvin ottaa tarkastelun kohteeksi voi siihen suhtautua yksilönä, jossa on monumentaalisuutta ja olla voi olla jopa sukupuoli. Karl Blossfeltin kuvat tekivät minuun vaikutuksen monumentaalisuudellaan ja rakenteellisuudellaan. Lähtökohtanani on ollut hänen ottamat mustavalkokuvat, jotka olen sijoittanut suomalaiseen syksyn ruskan väriskaalaan. Syksyn tullen lehdet käyvät hauraiksi ja läpinäkyviksi ja muuttuvat tomuksi ja mullaksi, joka ravitsee jälleen uutta. Omassa aikakäsitteessämme syksy on neljäsosa vuosiympyrästämme, elämän kiertokulun rattaasta, joka vie meitä eteenpäin.