Vuosivarasto-Siemenpussit

Vuodenkierto on konkreettisin ajan suurista sykleistä ja "luonnon mittakaavassa vuodenkierto on kuin yksi sydämenlyönti." Elämän eväät kerättiin vuodeksi vilja-aittaan odottamaan seuraavan kesän kylvöaikaa. Elämä alkaa uudelleen aina uudesta siemenestä, mutta kaikki siemenet eivät kuitenkaan idä. Ajatukseen liittyy arjen surua, joka kuvastaa luopumisen ajatusta; kaikkea ei saa alulle tai vastaavasti kaikkea ei saa päätökseen. Rituaalit, jotka liittyvät uuden sadon kylvämiseen ovat elämän jatkuvuuden kannalta konkreettisia ja tuovat elämään toistuvuutta ja pysyvyyttä. Myös muut kuin elämän säilymisen kannalta tärkeät ravinnon siemenet ovat tärkeät; luonto on myös kauneudeltaan tärkeä hyvinvoinnin lähde ihmiselle. Kukkien siemenet ovat ravintoa esteettisyyden kaipuulle.

Teoksessa olen kuvannut esteettisen puutarhan, jossa jokaisessa siemenpussissa on yksi kukansiemen vuoden jokaiselle viikolle. Viisikymmentäkaksi läpikuultavaa haurasta pussia roikkuu seinällä neljässä rivissä. Jokainen rivi on oma vuodenaikansa. Neljä vuodenaikaa, joista jokainen koostuu kolmestatoista viikosta.

Paperi, jonka olen ostanut New Yorkista vuonna 1988, on löytänyt vihdoin käyttötarkoituksensa ja toimii näin osana teoksen aikaperspektiiviä. Paperi on mielestäni ollut niin kauniin haurasta, etten ole hennonut käyttää sitä aikaisemmin. Kasvit olen kerännyt eri kasvitieteellisistä julkaisuista ja nekin edustavat eri aikakausia. Jokaisessa työn osaelementissä, paperissa, koukuissa, kasvipiirroksissa ja siemenissä on oma aikajanansa ja ne nyt jatkavat kokonaisuutena uutta kertoa, rauhallisesti omaa ikuista kehäänsä. Siemenet eivät kuitenkaan enää idä. Aika on pysähtynyt niiden kohdalla. Mutta siemen on kuitenkin aina lupaus.

(Lainaus: Martti Lindqvist, Surun tie, Wsoy)